Tovi on taas vierähtänyt päivittelemättä mitään uutta. Suru Toscan poismenosta on vaihtunut hiljaiseen ikävään, kaunis uurna on hyllyn päällä siellä missä on myös ensimmäisen tanskandoggini, Denim Danes Freddy vs Jason, tuhkauurna. Tällä hetkellä kotiamme siis asuttaa Tara ja Gizmo, mutta ei kauan, kun Taran velipoika Rocky liittyy joukkoon.

Rocky on siis tosiaan meidän Taran täysveli, jonka aikoinaan luovutusikäisenä meille haimme. Tarahan saapui sitten taloon puoli vuotiaana. Kun sisarukset olivat noin puolitoistavuotiaita, jouduimme elämäntilanteen suuren muutoksen vuoksi luopumaan toisesta, ja siinä tapauksessa järkevintä oli antaa pois tuo kaikkien kanssa toimeen tuleva taivaanrannan maalari Rocky. Nyt, kun sisarukset pian täyttävät 6 vuotta, Rockyn omistajan elämäntilanne on muuttunut, eikä meistä kukaan halua Rockyn muuttavan mihinkään vieraaseen paikkaan vaan pappa tulee takaisin kotiin ja ympyrä on sulkeutunut. Sisarukset saavat viettää eläkepäivänsä meidän hellässä huomassa omakotitalossa hyvien lenkkimaastojen äärellä. :) Pidämme peukut pystyssä että alun totuttelun jälkeen Gizmo ja Rocky tulevat toimeen keskenään, onneksi molemmat ovat leikattuja ja perus leppoisia ukkeleita.

Ja sitten hevosasiaa. Pitkällisen etsinnän ja muutaman "väärän" valinnan jälkeen pihaamme on nyt vakiintunut pitkäaikaiseen ylläpitoon kaksi hevosta. Tässäpä tulee heidän esittelynsä sitten.

Luck's Call a.k.a Luke a.k.a Lukkeri

Lämminverinen ravihevonen

synt. 1.5.2004

Ruuna

Lukkeri on mitä valloittavin ranskalainen herrasmies. Tämä hevonen ei stressaa mistään. Ainoa mistä herra ei piittaa on ötökät ja ötökkämyrkyt. Herralla on ajoittain hitusen omalaatuinen huumorintaju, mutta kun jaksaa päästää sen harmittomat höpsöilyt ohi niin herra on ihan unelmien täyttymys. Tällä ei pelota lähteä yksinään maastoon, tällä ei oikeastaan pelota tehdä mitään. Rakastan!

 

Vidan Huru a.k.a Viltsu a.k.a Vildemar

Suomenhevonen

synt. 16.4.1999

Ruuna

Oi Viltsu the mammutti. Tämä herra on varsamaisen utelias ja innostunut kaikkea kohtaan, kaikkea pitää tulla tutkimaan ja ihmetellä korvat höröllään. Viltsun kanssa meillä on vielä hieman pelisäännöt hakusassa, koska jos jonkun hevosen kanssa ne pitää olla selvät, se on Viltsu. Ei muuten, mutta luoja auttakoon että tämä hevonen on valtavan kokoinen! Ei siis pelkästään korkea, vaan ihan jokapäin iso. Toki ei se korkeuskaan ihan vaatimaton ole, karkea arvio on noin 170cm. Tarhan laidalta kun tätä ihastelee, ei näytä edes isolta, mutta annas olla kun menee viereen seisomaan niin johan alkaa tajuta että se ei todellakaan ole pieni, kaviotkin on kuin leipälapiot! Mutta onneksi sinänsä ihanan leppoisa luonne, ei tämäkään turhia stressaile. Herrat kun pistettiin ekaa kertaa samaan tarhaan niin tämä hetken nuuskutteli maata, piehtaroi, ja molemmat meni vieretysten syömään heinää. :D Viltsun kanssa ei olla vielä päästy maastoilemaan paarmaongelman takia, joten nähtäväksi jää kuinka herra siellä menee. Stay Tuned! :D

 

Hellettä piisaa, koirat läkähtyy, ihmiset läkähtyy ja hevosilla menee hermot ötököihin. Onneks meillä ainoa joka ukkosta pelkää on Tara, muut ei ole moksiskaan. Ainiin, Tara jaksaa edelleen porskuttaa vallan mainiosti sydänviasta huolimatta, nyt toki on juoksujen takia hieman väsynyt, mutta muutoin oikeinkin hyvässä kunnossa!

27.5.2014 jouduimme raskaan päätöksen eteen. Meidän pienen, vallattoman, suloisen ja niin kovin rakkaan Toscan oli aika matkustaa sateenkaarisillalle aivan liian varhain, n. 7kk ikäisenä. :(

Tosca alkoi ulvahdella noustessa makuulta ylös tai siirtyessä sohvalle tai siltä pois. Takaosan liikeradat olivat todella kummallisen näköisiä, ja ennen niin villikko tyttö oli haluton liikkumaan. Kipulääkkeillä pystyi osapuilleen olemaan siihen saakka että pääsimme seinäjoelle ortopedin tutkittavaksi. Röntgenkuvien tulokset puhuivat karua kieltään, vaikea lonkkaniveldysplasia. Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko kalliit, aikaavievät ja isot leikkaukset jossa luita olisi sahattu poikki, tai eutanasia. Nyt ei pikku TonToniin enää satu. Ikävä on suunnaton, suru on sanaton. Hyvää matkaa rakas.

Tosca 6.10.2013 - 27.5.2014

Kulta pieni mä tahtoisin

ottaa sinut taas syliin

ja puhaltaa pahan pois

että kaikki taas hyvin ois.

Meidän tuvassa ei oo koskaan suuremmin juhlittu mitään muita pyhiä ku joulua. Yksi asia on kuitenkin muodostunut jo perinteeksi, ja se on Ylihärmän vapputori. Mitään ihmeitähän siel ei oo, mut saapahan käydä kattelees ihmisiä. Tällä kertaa päätettiin antaa meidän totaalisen mökkiintyneelle sakemaanikkolapselle vähän shokkihoitoa ja otettiin se mukaan ihmettelemään vilskettä. Kyllähän huomasi jotta koira on eläny koko elämänsä pöndellä, neiti oli meinaan tavalla tai toisella äänessä likimain koko ajan. :D Kyllä se loppuviimein sit alko rauhottua, ja sitten lähdettiinkin kotiin. Luultiin jotta Tosca ois aivan hullun väsynyt mutta p*sk*t, riitti vallan mainiosti energiaa vielä kotonakin. On se toholo pentu, vielä toholompi ku mitä Gizmo on aikoinaan ollut. Nykyäänhän Gizmo on meidän koirista ainoa jota ei tartte komentaa harvase hetki. xD

Summa Summarum, päätettiin että aletaan käyttää tontonia vähän (vähän enemmän ku vähän) enemmän tuolla kylillä tottumassa immeisiin ja koiriin ja mitä nyt sattuu tulemaan vastaan, täällä kylällä kun ei tiedä ku saattaa juosta vastaan vaikka hevonen (kyllä, olen edellisessä asunnossa asuessa ottanut kiinni kärryt perässä irti pihaan tulleen hevosen, tässä uudella tuvalla "vain" irtokoiran ja kissan).

 

Heipparallaa vaan kaikille! Tuumailin tossa, että kun mitään suurempia kommelluksia ei ole (vielä) tälle aamulle sattunut mistä kirjoittaa (lukuunottamatta aamun herätystä kun lattioilla oli kaksi kusta, kaksi paskaa ja kaksi oksennusta, OLÈ!) niin voisin vaikka esitellä jollain lailla nämä torpassa tällä hetkellä majailevat karva-aarteet. Lienee paikallaan edetä vanhimmasta nuorimpaan.

Perfect Sunshine Cry Baby a.k.a Tara

Tanskandoggi narttu

Synt. 10.9.2008

Lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä terve, dilatoiva kardiomyopatia todettu syksyllä 2013

Tara on meidän kodin kruunaamaton kuningatar, sohvachampion, jääkaappivalio. Tämä koira tunnistaa nakkipaketin äänen kilometrien päästä. Hyvin oman arvonsa tunteva neiti, jota täytyy osata käsitellä oikein jotta hänen kanssaan pärjää. Rakastaa sylittelyä, suukottelua, halimista ja rahnuttelua, ja viihtyykin parhaiten ihmisen kainalossa, ja mitä lämpimänpää on, sen parempi hälle. DCM on hieman hidastanut neidin vauhtia, ei enää juurikaan juoksentele satunnaisia doggihepuleita lukuunottamatta. Viettää aikansa lähinnä makoillen ja syöden. Lääkityksellä kuitenkin pärjää. Tämän koiran kanssa on nähty ja tehty paljon, ja jokainen päivä on lahja.

 

Gizmo

Rekisteröimätön käyttölinjainen saksanpaimenkoira uros

Synt. 17.7.2010

Lonkat ja selkä ok.

Gizmo on äidin oma palliton pikku prinssi. Tämä koira on kaikkea sitä mitä voisin koiralta koskaan toivoa, ja enemmänkin. Tämä on se koira mikä sai vannoutumattoman pk-rotujen antikannattajan rakastumaan rotuun. Gizmo on rakastettavan välitön, innokas, rohkea, älykäs, nöyrä, aina toimintavalmis ja kaikin puolin todella loistava rotunsa edustaja. Tämän pojan kanssa voisi harrastaa ihan mitä vaan ja se varmasti toimisi kaikessa. Ainoa pieni miinus koirassa on hieman turhan vahva suojeluvaisto minun suhteeni, mutta kun sen tietää ja tunnistaa, ei siitä ole ollut haittaa kenellekään. Jos saisin tämän koiran elämänilon tallennettua itseeni, olisin varmasti huikean onnellinen ihminen.

 

Tosca

Rekisteröimätön sekalinjainen saksanpaimenkoira narttu

Synt. 6.11.2013

Tämä pikku kekkula se on oikein riiviöiden riiviö! Kun olimme käyneet pentuja katsomassa ja olin valinnut sieltä sen rauhallisen vähän pullukan pörröisen pennun, aloin maalailla piruja seinille ja sanoin isännälle että kun Gizmo on aina ollu niin helppo, niin seuraava on varmaan joku hirvee devil. Olisinpa pitänyt suuren suuni kiinni. Tämän koiran kanssa ei aika käy pitkäksi, ja tunneskaala mitä tämä aiheuttaa on rajaton. Kuinka voikaan koira olla samaan aikaan niin rakastettava ja niin raivostuttava? Ensin se käy kylpemässä vesikupissa ja sitten se tulee ihmisen luo niin suloisen näköisenä ettet voi olla silittämättä, kunnes huomaat että tassut on märät. Eipä sillä, kyllä tämä kekkula saa nauramaankin joka ikinen päivä, se on vaan niin vauhdikas ja niin törppö että aiheuttaa hullunkurisia tilanteita. Tosca on mielestäni todella kaunis rotunsa edustaja, käyttöominaisuuksiltaan ei yhtä hyvä kuin Gizmo, tämä neiti ei ole kovin ohjaajasidonnainen. Luultavasti tytöstä tulee myös suht. kookas, alle puoli vuotiaana painoa oli jo piirun yli 20kg. Aika näyttää mitä tästä riiviöstä tulee.

 

Siinäpä sitä oli esittelyä kerrakseen. Näiden elikoiden lisäksi meidän 120 neliöistä omakotitaloa asuttaa siis minä ja avopuolisoni. Toukokuun aikana meille muuttaa ylläpitoon kaksi hevosta, joista sitten esittelyt myöhemmin.